Yllätä laatuajalla!

Special Green Time.

 

Liiankin tuttu ravintola, puhelin piippaa,
SOMEssa surffataan, meiliä pukkaa ja tärkeä merkkipäiväkin saattoi kalenterihälytyksestä huolimatta unohtua!? 

 

Mitä jos ottaisit aikaa, lähtisit erilaiseen 
tapaamisympäristöön ja keskittyisit 100%
ihmiseen, jonka kanssa aikasi vietät?

 

Green Team tarjoaa monia eri mahdollisuuksia
kokea jotain tavallisista kaavoista poikkevaa.
Annamme aina valmennuksellista opastusta ja ohjausta yksilöllisiin paketteihin sisältyen.

 

Kiinnostaako esimerkiksi näistä joku?

 

• Piknik-Treffit seuralaiselle kauniissa
  Selkämeren kansallispuistossa?

• Ulos neukkarista - yrityskumppanit veneajelulle
  Selkämeren Kansallispuistoon / saaristoretkelle?

• Eräjormailua teltalla (1-2 yötä saaressa tai muualla) opastetusti omaan tahtiin?

• Voimauttava ääni-valokuvaretki omahoidettavan kanssa merellisissä maisemissa?

• Romanttinen nuotiokosinta ja gourmeeateria?

• Hääpäiväluksusta tähtitaivaan alla? 

• Salapoliisina luonnossa; parin tunnin havaintoretki

• Vanhempi/lapsi "Yhteistä aikaa" -teemaretket?

• Melontaa Ahlaisissa joella/saaristossa? 

• Parhaiden Ystävysten Elämyspäivä -teemaretket?

• Talvinen planetaario jäällä kuumalla kaakaolla?

• Ahdin Pilkkikisa ystäväporukalla?

"

"

Oletko Sinä kuullut

HYTTYSEN SIIPIEN
                                   lepattavan?

 

Hiljaisuus on sellaista, kun ei kuulu oikein mitään.
Ainakaan kovin paljon. Monista ihmisistä tuntuu
jopa oudolta, kun hiljaisuus ympäröi meidät.
Se herättää monia tunteita ja ajatuksia.

Koen nykyään olevani melkoisen etuoikeutettu,
sillä joskus vuosia sitten koin oivalluksen,
joka on auttanut minua suhteuttamaan asioita elämässäni.

 

Yhtenä syksyn tuntuisena päivänä koin hiljaisuuden ja äänien suhteen aivan uudella tavalla. Olin keskellä "ei mitään", saariston maisemissa, kun tajusin mieltäväni ympäriltäni kuuluvan valtavat määrät selvästi yksilöitäviä ääniä. En ollut kuullut niitä koskaan aiemmin. Ääniä oli valtavat määrät ja sekin tuplaantui, kun suljin silmäni!

 

Havahduin siihen, mistä olin jäänyt vaille. Olinko muutenkin jättänyt huomioimatta asioita ympärilläni, olinko kuullut sittenkään kaikkea?
En heti käsittänyt, miten valtavan kauniina maailma edessäni
avautui ja kuinka läsnä olinkaan pitkästä aikaa.

 

Nyt, vuosia jälkeenpäin olen oppinut jopa keskustelemaan luonnon kanssa ja kunnioittamaan sen viestejä. Ymmärrän, mitä sen merkit kertovat minulle tulevasta säästä, veden korkeudesta, vuosikierrosta ja sitä mukaa tietysti osaan suhteuttaa omaa saaristoelämäämme sen mukaan. Arvostan yhä enemmän vanhaa viisasta kansaamme, joka oli vielä enemmän yhtä ympäristönsä kanssa.

                             Voin nykyisin ylpeänä väittää,

                   että osaan jo keskittyä kuuntelemaan,
                      kuinka hyttysen siivet lepattavat...